Pyötsaaren historiaa 

Pyötsaaren vanha tutka

Pyötsaaren nimi on väännös ruotsinkielisestä sanasta "bötsö, böteö" eli "vartiovuoren saari". Kutsumamuoto puolestaan muistuttaa siitä, että täällä toimi aikanaan Vehkalahden vanhin "tutka".

Pyötsaaren korkealta Tontinvuorelta näkee kauas yli Suomenlahden. "Tutka" aloitti valvontansa, jos vihollisen hyökkäys oli pelättävissä. Koneisto toimi mahdollisimman yksinkertaisella tavalla. Vaaran aikoina kalliolla istui mies, joka piti lämmittelynuotiota jossakin kivenkolossa. Vartiomies tähyili merta. Erityisen tarkoin hän seurasi Kuorsalon ja Tammion suuntaan. Jos näistä saarista hulmahti merkkituli, niin vartiomiehelle tuli kiire. Hän sieppasi nuotiosta palavan karahkan ja tuikkasi tuleen valtavan kokon, joka oli koottu kalliolle kuivumaan. Näin oli annettu varoitusmerkki: vihollinen oli lähestymässä. Pian tulet syttyivät Vilniemen ja Hillon suunnalla. Hälytys kulki näin eteenpäin.

"Tutkajärjestelmän" uloimmat tähystelijät olivat ulkosaaristossa: Tammiossa, Haapasaaressa ja ehkäpä Suursaaressa saakka. Täältä merkkitulet kulkivat Pyötsaareen, josta tieto eteni edelleen kahteen suuntaan. Vilniemen Kokkovuoren kautta sanoma levisi Pampyöliin, Salmenkylään ja muualle Vehkalahdelle. Toinen viestireitti vei länteen: Kymin Kuutsaloon ja sieltä edelleen Kyminkartanon kruunutilalle, joka oli Kyminlinnan varuskunnan seutuvilla.

Miksi vihollinen sitten hyökkäsi? - Syitä saattoi olla monia. Sotaan liittyi aina ryöstelyjä, koska saalis houkutti. Vehkalahti oli 1500-luvulla vaurasta ja tiheään asuttua seutua. Lisäksi pitäjän halki kulki Etelä-Suomen tärkein maantie, yhdysreitti Turusta Viipuriin (Kuninkaantie). Jos viholllisen onnistui katkaista tämä väylä, niin Viipurin linnan väki olisi joutunut vaikeuksiin. Siispä vihollisen yllätyksen välttämiseksi Pyötsaaressa ja muilla tähystyspaikoilla oli pidettävä vartiota.

Kun tieto vihollisen saapumisesta tuli kyliin, syntyi kiivas kiire, koska lapset, kotieläimet ja tärkeimmät tavarat koottiin purilaille ja siirrettiin metsien piilopirtteihin. Miehet keräsivät aseensa ja valmistautuivat vastarintaan. Nimismies toimitti viestinviejät nopeasti eri suuntiin kertomaan tilanteesta ja etsimään apua. Kruunun huovien oli aika ryhtyä palkkatoimeensa.

Hyökkäykset uhkasivat ja vartiomiehiä tarvittiin vain vainovuosina ja silloinkin pelkästään osan vuotta. Myrskyt estivät hyökkäykset syksyllä. Talvella taas sotajoukko pääsi pitäjään vain, mikäli jää kantoi ja kulkukeli oli hyvä. Vaarallisinta aikaa oli kesän alku. Silloin säät olivat leppeät ja vihollinen ehti toukotöiltä sotatoimiin. Pyötsaaren "tutka" toimi enimmillään tällöin.

Pyötsaaren "tutkaverkko" lienee syntynyt joskus 1300-luvun alkujaksolla. Se pysyi käytössä monia vuosisatoja. Vielä suuren Pohjan sodan aikoihin eräät isännät saivat sakkoja, koska he eivät olleet saapuneet "tutkakeskuksen" partiopalveluun.

Pyötsaari ja Vepsu

Pyötsaari on monien kertomusten kylä. Edelleen kaivataan Ruotsin kuninkailta muinoin saatua "kullalla kirjoitettua aateliskirjaa". Siinä annettiin perimätiedon mukaan saaren asukkaille vaakuna, verovapaus ja lähes koko itäisen Suomenlahden saaristo.

Tarina kuninkaan pelastamisesta:

Vepsun saaren luona kerrotaan ennen, jonkun sodan aikana, olleen venäläinen laivasto, joka vitsatouveilla oli kiinnitetty saaren rantaan. Väki oli noussut maalle Vepsuun ja ainoastaan vahdit oli jätetty laivaan. Venäläiset olivat tavoittaneet näillä seuduin saada Ruotsin kuningasta kiinni, mutta pyötsaarelaiset olivat piilottaneet kuninkaan erääseen kuoppaan, missä hän sai olla kolme vuorokautta. Eräs pyötsaarelainen oli silloin tehnyt rohkean työn. Hän pani valkoisen naisväen tanun päähänsä (tanu = valkoinen, naimisissa olevan naisen päähine), köytti sahan selkäänsä ja läksi Harvajanniemestä uimaan venäläisten laivojen luo sahaamaan laivan touvia poikki. Aunuslaisia oli ollut Venäjän laivassa. Kun he näkivät hänen valkoisen tanunsa veden pinnassa, sanoivat:"Kajakkinen uipi siellä" (kajakkinen, kajava = lokki), eivätkä panneet sen enempää huomiota siihen. Mutta kun hän sahasi köyttä ja kuulivat jyskettä, niin kysyivät:"Kuka siellä kolkkaa?". Toiset sanoivat vaan:"Iivana kolkkaa keulassa". Mutta sitten laivat irtautuivatkin rannasta ja myrsky vei ne mukanansa. Venäläisistä silloin osa peljästyksissään hyppäsi Vepsun vuorelta mereen ja toiset antoivat itsensä vangeiksi.

Rohkeasta teostaan pyötsaarelainen sai aatelisarvon ja suuren joukon maita lahjaksi kuninkaalta. Paitsi Vepsua ja muita läheisimpiä saaria hänelle luvattiin saaristo Kronstadtiin ja Ruotsinsalmea myöten, vieläpä Viroinkin maita, esim. Palmusen Moisio. Niissä olevien asukkaiden piti kaikkien maksaa veroa pyötsaarelaisille.

Vanhat tarinat periytyvät kaukaa ja kielivät saaren värikkäästä menneisyydestä. Pyötsaari ei ollut tavallinen talonpoikaiskylä. Saaren maat olivat rälssiä: niistä ei tarvinnut maksaa veroja. Pyötsaaren haltijoina asiakirjat mainitsevat sellaisia mahtavia aatelissukuja kuten Deken, Ram, Porvoon Jakkarilan suku, Svanfelt ja Creutz. Pyötsaaren alaisuuteen laskettiin varhemmin mm. Aarholma, Pien-Tytärsaari ja Someri.

Kylän varhaisimmat asukkaat eivät itse omistaneet tilojaan. He olivat vuokramiehiä eli lampuoteja. 26.6.1759 vihittiin avioliittoon Pyötsaaren viimeisen lampuotin ainut tytär Johanna Huggut ja Mats Sigfridinpoika Pilhjerta Husulasta. He saivat yhteensä viisi lasta, joiden jälkeläisiä asuttaa ja viettää vapaa-aikaansa vielä tänäkin päivänä Pyötsaaressa. Lisää Pilhjerta-suvusta löydät sivustomme kohdasta linkit.

Isojako

Miksi Pyötsaaresta puhutaan Pilhjerttojen saarena? Tässä siihen on vastaus. Tiedot ovat  Pyötsaaren rälssitilan osakasjaosta.

Rällssitilan No:1 tiluksista Pyötsaarenkylässä Vehkalahden pitäjässä. Viipurinläänissä tilan maat mittasi ja osakasjaon toimitti O .E . Lagus vuonna 1891. Välijako hyväksyttiin vahvistettavaksi Viipurissa Helmikuun 1 päivänä 1893. Allekirjoittajana Viktor Helenius.

Vuona 1893 syyskuun 4 päivänä vahvisti Kihlakunnanoikeus Vehkalahden ja Sippolan pitäjän käräjäoikeudessa tämän osakasjaon.

Osakasjako tapahtui seuraavasti:
Juho Jaakonpoika Pilhjerta - 1/6 osa
Anna Jeremiantytär Pilhjertan perilliset Antton, Robert ym. - 1/6 osa
Elias Heikinpoika Pilhjerta ja sisarenpoika Tobias - 1/6 osa 
Tuomas Erikinpoika Pilhjerta - 1/12 osa 
Antton Jeremianpoika - 1/12 osa 
Aleksander Holmberg ja Antti Erkinpoika Pilhjerta - 1/6 osa
Konstantin Aleksanterinpoika Pilhjerta ym. - 1/6 osa                               

Näin jakautuivat Pyötsaaren kantatilan maat ns. isossajaossa 1893.

(Karttakopion, jossa jako näkyy kokonaisuudessaan tilan osakkuuksina, saa maanmittaustoimistosta)

                            

 

pytsaari_wanha_kartta_2.jpg

 

Teksti ja kuva mukaeltuna teoksesta "Vehkaleipää", sivut 26-28, Kustantaja Vehkalahden kunta, ISBN 951-99644-0-1, Hamina 1985

Palasia Vehkalahden historiasta, murtanut Martti Korhonen ja mukana murentamassa Esko Ahlberg, Juhana Könönen ja Pekka Reponen